Tinni ultrattu kantavaksi

Ensimmäisen pentueeni emä, Tinni, on ultrattu kantavaksi 23.3.2017 ja toivon pentueen olevan rodulle arvokas. Tietoja pentueesta löytyy täältä ja ennen pentukyselyä lue tarkkaan osio pennunostajalle.

Ultraäänilaitteen näytön kuva. Pentuja on tulossa.

Ajatuksiani kasvatuksesta

Kasvattajalla on paljon keinoja saada tietoa rodun tilanteesta ja koirista tutkimalla eri kirjallisia tietolähteitä ja ennen kaikkea olemalla nöyrä, kysymällä ja kuuntelemalla pitkään rodun parissa olleiden kokemuksia ja tietoja. Minä uutena kasvattajana omaa a-pentuetta suunniteltaessa en osannut käyttää hyödyksi sellaisia whippet-harrastajia, joiden tiedot olisivat auttaneet minua urosta nartulleni etsiessä. Minulta jäi puuttumaan tiettyjä terveystietoja omasta yhdistelmästäni, koska kasvattamista ei opita kirjoista ja kursseilta vaan iso osa opitaan vasta tekemisen kautta. Tärkeää onkin ollut löytää sellaisia ihmisiä ympärille, joiden kanssa jakaa samanlaiset arvot ja eettiset periaatteet ja lähtökohdat kasvatuksessa.

Minulle kasvattajana tärkeää on avoimuus, rehellisyys ja vastuunkantaminen omista ratkaisuista. Avoimuudella tarkoitan, että koirien vioista ja sairauksista tulee kertoa ei vain kavereille kehän laidalla tai asiasta kysyttäessä vaan erityisesti kasvatuksen tueksi luotuihin tietokantoihin siten, että tiedot ovat tarvittaessa varmasti jokaisen saatavilla. Miten muuten voimme yhdessä tehdä rotua paremmaksi, estää perinnöllisiä vikoja ja sairauksia jos emme jaa tietoja avoimesti. Itse olen joutunut ottamaan nyt sellaisia riskejä, joita en olisi ensimmäisen pentueeni kohdalla halunnut ottaa. Minulla on nyt iso vastuu ei pelkästään itseäni kohtaan, mutta myös pennunostajia, rotuyhdistystä, muita sidosryhmiä ja jokaista rodun parissa toimivaa kohtaan.

Pienin palasin, tutkimalla sukutauluja, terveystietoja, opiskelemalla asioita eli askel askeleelta olen kulkenut kohti ensimmäistä pentuettani. Olin yhteydessä kasvattajiin ja toisiin harrastajiin, joilla oli minua kiinnostavia uroksia. A-pentueen kanssa olen tehnyt parhaani, vaikka loppupeleissä olemme tekemisissä geenien kanssa, joten moni asia on lopulta kiinni sattumasta millaisia jälkeläisiä yhdistelmästä lopulta syntyy. Kohdalleni on sattunut yllätyksiä, joihin en ollut osannut ennakolta varautua, vaikka olen koiriin liittyviä asioita hyvin pikkutarkasti analysoiva, ennakoiva ja suunnitteleva, mutta uutena kasvattajana olen ollut hyvin haavoittuva. On ihana ollut kuitenkin huomata miten tiukassa tilanteessa ympäriltä on kuitenkin löytynyt tukea, ymmärrystä ja erityisesti hyviä neuvoja. 

Ristiriidoista tasapainon löytämiseen

Matkallani kohti a-pentuetta en ole välttynyt ajatukselta miten järjetöntä kasvattaminen on, varsinkin kun suhtautumistani leimaa aikaisempi aktiivinen taustani löytökoiratoiminnassa. Eläinsuojelija ajattelee, että jokainen yksilö on taustasta, luonteesta, sairauksista tai vammoistaan huolimatta arvokas juuri sellaisena, kun joku rotukoirakasvattaja ei välttämättä näe arvoa kuin sillä pentueen parhaimmalla. Kasvattaja käyttää jalostukseen tietämättään tai tietoisesti koiria, joiden lähisuvuissa on sairaita koiria toivoen parasta ottamalla tietoisia riskejä. Itselleni pentujen tuottaminen maailmaan tietäen, että niistä joku voi olla sairas on ollut vaikea asia hyväksyä.

Lisäksi mikäli kasvattajan motivaatio on taloudellinen menestys, kunnia tai harrasteissa menestyvät kasvatit voivat ratkaisut kasvatuksessa olla rodulle epäedullisia. Jos lähtökohdat on vääriä voi helposti unohtua myös kasvattamisen eettinen puoli, johon eläinsuojelutoiminnassa taas pyritään vaikuttamaan eli yksittäisen koiran yksilölliset tarpeet huomioon ottava kohtelu, pentutehtailu kuten myös rotukoirien epäterveellisten ja sairaiden piirteiden enneltaehkäisy jalostusvalinnoilla kuin valistamalla asiasta myös pennunostajia. Terve koira hengittää hyvin, sillä ei ole liikaa nahkaa tai karvaa ja se voi liikkua vaivatta, ilman isoja ponnisteluita, jotka sen rakenne tai muut fyysiset omaisuudet sille asettaisivat. Onneksi whippet on rotuna edelleen suhteellisen terve verrattuna joihinkin muihin rotuihin.

Rotukoirankasvatusta voi kuitenkin tehdä oikeista lähtökohdista ja eettisesti, johon kasvattasitoumus, hyvä kenneltapa sekä muut ohjeet ja säännöt kasvattajaa ohjaavat. Mielestäni meillä on whippet-rodun parissa hyviä kasvattajia ja harrastajia, joiden joukkoon on ilo kuulua. Kunhan vain muistetaan, että tätä ei kukaan voi tehdä yksin vaan tarvitaan yhteistyötä ja avoimuutta tämän meille niin rakkaan rodun eteen.
//Minttu Kivinen

Galgomme Ella ja whippetit Tinni, Lumi ja Armi