Ellalla tuli 4.9.2017 vuosi kotona täyteen ❤

Ellan tarina on se, että edellinen omistaja oli vienyt sen rokotuskortteineen rescuejärjestö Baas Galgon Madridin koiratarhalle. Rokotuskortissa se nimi oli "arvoton", joka kertoo ed.omistajan huonosta huumorista tai ainakin sen mikä status niin monella galgolla Espanjassa on. Tarhalla se sai nimen "Mena" ja sen tiedetään syntyneen 17.9.2012. Ella täyttää siis pian 5-vuotta. Ella on lienee ollut metsästys-tai/ja kilpailukäytössä kuten niin moni muukin galgo kotimaassaan, koska ainakin se on selkeästi elänyt eristyksissä ja koiralaumassa, sen häntä on joskus katkennut, kannukset poistettu ja rabiesrokotettu, jotka kaikki viittaa noihin käyttötarkoituksiin. Lisäksi se lienee asunut Toledossa, jonne ed. om. osoite sijoittuu. Toledo on perinteisesti aluetta, jossa galgoilla metsästetään. Ennen meille saapumistaan Ella oli Espanjassa kotihoidossa n. 11kk, jonka jälkeen Suomessa vajaa 2 viikkoa Saara Mäyrävuoriella kunnes tuli meille. Espanjassa koiran sopeuttamisessa kotielämään tehtiin iso työ, kiitos Mon Capi ja El Suenocontigo. Se oli ollut tarhalla äärimmäisen arka, mutta meille saapuessaan mielestäni lähes normaali koira. Meillä Menasta tuli Ella ja Suomeen Ellan toi yhdistys nimeltä Galgos del Fenix. 

Ella Baas Galgon tarhalla 2016 

Meidän perheessä asuu tunteet ja järki, joista se järki en ole minä, mutta mulla on kovempi tahto, joten niin Ellasta tuli meidän perheenjäsen. Tosin sanoi isäntäkin Ellan oltua meillä pari päivää, et ei tuota taida pystyä antaa enää pois. Ella myi itsensä meille kun se oli aivan kuin olisi aina ollutkin täällä. Kukaan koiristamme ei ollut Ellasta moksiskaan eikä Ella niistä. Se oli rakastettava, halittava, sympaattinen ja äärimmäisen kiltti. Se oli leikkisä, herkästi ujo, lähes täysin sisäsiisti ja kulki hihnassakin kauniisti.

Ella ekana iltana kotona 4.9.2016

Alkuun se pelkäsi kulkea ovista ja kun se söi, ei saanut edes hengittää ettei se pelästynyt. Aulasta, eteisen ja tuulikaapin kautta ulos kulkeminen onnistui parhaiten mikäli ulko-ovi oli auki, koska reitti oli silloin selvä. Suljettu tila tai umpikuja oli Ellasta pelottavia ja välillä tultiinkin sisällä pihan kautta kun siitä pääse suoraan sisällä vain yhdestä ovesta. Tosin silloinkin ihmisen ei kannattanut seisoa oven vieressä, koska se oli pelottavaa ja reitti ei ollut silloin selvä. Pian se kotona kulki ovista reippaasti pelkäämättä, mutta vain tutuista ovista. Ruoveden mökillä ulko-ovi ja eteistila olivat taas alkuun tosi pelottavat. Se tuli ovelle kurkkimaan sisällä ja otti eteiseenkin pari askelta, mutta livahti äkkiä pois jos yritin sulkea ovea sen takana. Harjoiteltiin ja syötiin paljon herkkuja niin puolessa päivässä se jo uskalsi itsenäisesti tulla sisälle muiden kanssa. 

Ella on ollut kotona n.1kk kun tämä kuva otettiin 6.10.2016

Köllöttelyä sohvalla 7.9.2016

Ellaa pitää osata lukea tai muuten se vetää liinat kiinni ja saa paniikkikohtauksen kuten kun mentiin rokotuksille. Tilanne oli sille jännä ja lekuriin kulkeminen onnistui hyvin seinän viertä pitkin muut ihmiset kiertäen eli oli turha yrittää mennä suorinta reittiä ovesta sisään ihmisten vierestä. Onneksi ihmiset näkivät, että otusta pelotti ja kun pyysin muita väistämään niin ihmiset totteli kiltisti. Koiralauma onkin Ellalle ehdottoman tärkeä ja omat ihmiset. Se kiintyi mielestäni meihin ja laumaan tosi nopeasti, tukeutuu monessa asiassa ja luottaa. Se oli samana iltana kun tuli meille jo muiden vieressä sohvalla ja leikki Armin kanssa ehkä toisena päivänä kun oli tullut. Ellan mielestä parasta elämässä ruoan lisäksi onkin lelut, leikkiminen ja juokseminen ja aina tietenkin ihan täysiiiii!

Ella on huippu tyyppi. Ei oltais parempaa kalkoa voitu saada. Se on niin meidän näköinen tyyppi, ihana rakas Ella ❤

Ella on itsevarma, reipas galgo :) 

Armiliinin näyttelyuutisia

Meidän ihana, sievä 2,5-vuotias "Armi" Vi´waun Miumau Maui (FI,EE&LV MVA, JMV-14,LVV-17 Pendahr Fred Perry x Vi´waun Udaya) aloitti tämän vuoden näyttelyrupeaman vasta heinäkuussa Helsinki Eucanuba Summer Showssa 28.7.2017 ollen siellä heti PN2, saaden Vara-Sert ja Vara-Cacibin. Tuomari Helsingissä oli britti Cartledge Liz.

Nyt viime lauantaina näyteltiin taas Kouvolassa KR-näyttelyssä. Armi voitti luokkansa jääden kuitenkin lopulta tiukasti PN-kisassa viidenneksi. Tuomarina oli Zeferino Silva Portugalista. Sunnuntaina aamulla startattiin taas auto kotoa kohti Heinolan KR-näyttelyä, jossa Armiliini voitti ison avoimen luokan (~10 narttua) ja jatkoi kohti pn-kehää. Luokkavoitto tuntui jo voitolta ja Armi sai palkinnoksi suun täyteen herkkuja. Avoimen kilpailuluokassa tuomari aivan kuin vain vilkaisi Armia, tosin kätellen muita koiria ympäriltä pois. Odotin kuitenkin kokoajan, että kohta on meidän vuoro. Yllätys oli siis suuri kun lopulta tuomari siirsi Armin ykköspaikalle, jonka jälkeen liikutti vielä ainakin 1,2,3 sijoilla olevia, mutta piti Armin ykköspaikalla kunnes tuli onnittelukättely. Iik Armiko eka, olin tosi iloinen, iik!

Whippetit arvosteli italialainen Ludovica Salamon. Hän pyysi esittämään koirien liikkeitä useaan eri otteeseen yhdessä kuin pareittain myös pn-kehässä, tutki Armin etukulmauksia, rakennetta vielä uudelleen ja kasvon ilmeitä. Pidin tuomarin tyylistä, tuli kilpailun tuntua.

Lopulta hän sijoitti Armin neljänneksi ja katsoin muita sijoittuneita, en tuntenut kolmanneksi tullut, oliko se valio vai ei? Eka ja toka oli valiot Ava ja Jadis, ne tunnen ulkonäöltä. Lopulta kehäsihteeri lähestyi meitä, minua ja Armia "saako tämä ottaa vastaan sertin?" Vastasin pöllämystyneenä, "no saa!" Armi sai ekan sertin!!! Kääk, Armille SERTI!! Lopullinen rimpsu siis AVO-ERI AVK1 PN4 ja SERT!!

Armi, pokaali ja serti

Meillä on 1 urospentu vapaana

Tiplu 7,5vko

Tiplu, kuvaaja Satu Mali

Tiimimme sai tunnuksen

Minkä ihanan kuvan piirsi graafinen taiteilija Sarri Honkanen Wipinon tiimille.
Olen niin ihastunut!! Kiitos Sarri!



Pojat Pelle ja Tiplu ovat vielä vapaana rakastavaan kotiin

Molemmat pojat ovat tosi nättejä, tasapainoisia, avoimia ja iloisia. Tiplu on alusta alkaen ollut pojista vahvin, joka kiinnostui vieheestä ekana ja lisäksi hän on ahnein. Hän on aina eka ja vika ruokakipolla. Tiplu vaikuttaa itsenäisemmältä tyypiltä kuin Pelle, joka on äärettömän hieno kokonaan fawn kundi, pullea, ryhdikäs ja reipas eikä ole paljoakaan ahneudessa Tiplua takana. Molemmat vapaista pojista kuten kaikki pentueesta ovat varsin elinvoimaisia naperoita.

Pian koko pentue käy ell-tarkastuksessa ja saavat mikrosirut, joilloin ne voidaan rekisteröidä. Pennut on madotettu, totutettu monenlaisiin kodin asioihin ja hoidettu huolella ja rakkaudella koko Wipinon tiimin osalta.

Vappu-pennut ovat nyt jo 4,5 viikon ikäisiä

Otimme Ollin kanssa pennuista ensimmäiset seisontakuvat ja meillä on mielestämme tässä varsin lupaavan oloinen pentue kaikesta huolimatta. Olen kasvattajana todella iloinen miltä varsinkin osa pojista näyttivät pöydällä. Lisäksi ulkonäön lisäksi kaikki ovat todella reippaita lapsukaisia 💙💙

"Pelle" Wipinon Alvar Hjelmipilli Soi 

"Huiska" Wipinon Akseli Huiskana Bööm

"Ilona" Wipinon Aina Ole Ilonani

"Vappu" Wipinon ---? (not named)

"Tiplu" Wipinon Aulis Nelimarkan Onni

Tiplu

Tiplu

"Simasuu" Wipinon Albert Von Simasuu

Simasuu

Pennut täyttivät viikon ja kaikki saivat työnimet

Tinnin ja Mystin vappu-pennut 💕💕💕

Meille syntyi 29.4.2017 4 poikaa ja 2 tyttöä. Tinni ja kaikki pennut voivat hyvin 💕




Poika 1, fawn otsapiirto, synt.paino 361 g

Poika 2, brindle, paino syntyessä 368g

Poika 3, fawn, valkoinen piirto otsassa ja valkoinen kauluri, paino 353 g

Poika 3.

Poika 4, fawn, pieni valkoinen piirto otsassa, paino 376 g

Tyttö 1, fawn, otsassa piirto ja valkoinen kauluri, paino 338 g

Tyttö 2, fawn otsassa piirto, paino 375 g

Koko pesue vas.oik. poika 1, tyttö 2, poika 4, poika 2,
poika 3, tyttö 1 kaulurilla

Koko pesue vas.oik. poika 1, tyttö 2, poika 4, tyttö 1, poika 2 brindle ja
edessä oikealla poika 3, jolla kauluri

Tinnin astutuksesta tänään 60 vrk

"Eikö odotus jo riittäisi?" T.Tinni vrk 59
25.4.2017





Tinni 56 vrk, 22.4.2017

Tinni 49 vrk, 16.4.2017

Tinni 43 vrk, 10.4.2017

Tinnin tiineys edistyy

Tinni 16.2.2017

16.3.2017

2.4.2017

8.4.2017



Tinni ultrattu kantavaksi

Ensimmäisen pentueeni emä, Tinni, on ultrattu kantavaksi 23.3.2017 ja toivon pentueen olevan rodulle arvokas. Tietoja pentueesta löytyy täältä ja ennen pentukyselyä lue tarkkaan osio pennunostajalle.

Ultraäänilaitteen näytön kuva. Pentuja on tulossa.

Ajatuksiani kasvatuksesta

Kasvattajalla on paljon keinoja saada tietoa rodun tilanteesta ja koirista tutkimalla eri kirjallisia tietolähteitä ja ennen kaikkea olemalla nöyrä, kysymällä ja kuuntelemalla pitkään rodun parissa olleiden kokemuksia ja tietoja. Minä uutena kasvattajana omaa a-pentuetta suunniteltaessa en osannut käyttää hyödyksi sellaisia whippet-harrastajia, joiden tiedot olisivat auttaneet minua urosta nartulleni etsiessä. Minulta jäi puuttumaan tiettyjä terveystietoja omasta yhdistelmästäni, koska kasvattamista ei opita kirjoista ja kursseilta vaan iso osa opitaan vasta tekemisen kautta. Tärkeää onkin ollut löytää sellaisia ihmisiä ympärille, joiden kanssa jakaa samanlaiset arvot ja eettiset periaatteet ja lähtökohdat kasvatuksessa.

Minulle kasvattajana tärkeää on avoimuus, rehellisyys ja vastuunkantaminen omista ratkaisuista. Avoimuudella tarkoitan, että koirien vioista ja sairauksista tulee kertoa ei vain kavereille kehän laidalla tai asiasta kysyttäessä vaan erityisesti kasvatuksen tueksi luotuihin tietokantoihin siten, että tiedot ovat tarvittaessa varmasti jokaisen saatavilla. Miten muuten voimme yhdessä tehdä rotua paremmaksi, estää perinnöllisiä vikoja ja sairauksia jos emme jaa tietoja avoimesti. Itse olen joutunut ottamaan nyt sellaisia riskejä, joita en olisi ensimmäisen pentueeni kohdalla halunnut ottaa. Minulla on nyt iso vastuu ei pelkästään itseäni kohtaan, mutta myös pennunostajia, rotuyhdistystä, muita sidosryhmiä ja jokaista rodun parissa toimivaa kohtaan.

Pienin palasin, tutkimalla sukutauluja, terveystietoja, opiskelemalla asioita eli askel askeleelta olen kulkenut kohti ensimmäistä pentuettani. Olin yhteydessä kasvattajiin ja toisiin harrastajiin, joilla oli minua kiinnostavia uroksia. A-pentueen kanssa olen tehnyt parhaani, vaikka loppupeleissä olemme tekemisissä geenien kanssa, joten moni asia on lopulta kiinni sattumasta millaisia jälkeläisiä yhdistelmästä lopulta syntyy. Kohdalleni on sattunut yllätyksiä, joihin en ollut osannut ennakolta varautua, vaikka olen koiriin liittyviä asioita hyvin pikkutarkasti analysoiva, ennakoiva ja suunnitteleva, mutta uutena kasvattajana olen ollut hyvin haavoittuva. On ihana ollut kuitenkin huomata miten tiukassa tilanteessa ympäriltä on kuitenkin löytynyt tukea, ymmärrystä ja erityisesti hyviä neuvoja. 

Ristiriidoista tasapainon löytämiseen

Matkallani kohti a-pentuetta en ole välttynyt ajatukselta miten järjetöntä kasvattaminen on, varsinkin kun suhtautumistani leimaa aikaisempi aktiivinen taustani löytökoiratoiminnassa. Eläinsuojelija ajattelee, että jokainen yksilö on taustasta, luonteesta, sairauksista tai vammoistaan huolimatta arvokas juuri sellaisena, kun joku rotukoirakasvattaja ei välttämättä näe arvoa kuin sillä pentueen parhaimmalla. Kasvattaja käyttää jalostukseen tietämättään tai tietoisesti koiria, joiden lähisuvuissa on sairaita koiria toivoen parasta ottamalla tietoisia riskejä. Itselleni pentujen tuottaminen maailmaan tietäen, että niistä joku voi olla sairas on ollut vaikea asia hyväksyä.

Lisäksi mikäli kasvattajan motivaatio on taloudellinen menestys, kunnia tai harrasteissa menestyvät kasvatit voivat ratkaisut kasvatuksessa olla rodulle epäedullisia. Jos lähtökohdat on vääriä voi helposti unohtua myös kasvattamisen eettinen puoli, johon eläinsuojelutoiminnassa taas pyritään vaikuttamaan eli yksittäisen koiran yksilölliset tarpeet huomioon ottava kohtelu, pentutehtailu kuten myös rotukoirien epäterveellisten ja sairaiden piirteiden enneltaehkäisy jalostusvalinnoilla kuin valistamalla asiasta myös pennunostajia. Terve koira hengittää hyvin, sillä ei ole liikaa nahkaa tai karvaa ja se voi liikkua vaivatta, ilman isoja ponnisteluita, jotka sen rakenne tai muut fyysiset omaisuudet sille asettaisivat. Onneksi whippet on rotuna edelleen suhteellisen terve verrattuna joihinkin muihin rotuihin.

Rotukoirankasvatusta voi kuitenkin tehdä oikeista lähtökohdista ja eettisesti, johon kasvattasitoumus, hyvä kenneltapa sekä muut ohjeet ja säännöt kasvattajaa ohjaavat. Mielestäni meillä on whippet-rodun parissa hyviä kasvattajia ja harrastajia, joiden joukkoon on ilo kuulua. Kunhan vain muistetaan, että tätä ei kukaan voi tehdä yksin vaan tarvitaan yhteistyötä ja avoimuutta tämän meille niin rakkaan rodun eteen.
//Minttu Kivinen

Galgomme Ella ja whippetit Tinni, Lumi ja Armi