keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Tinnin pennut ovat mukavaluonteisia ja nättejä!

Wipinon a-pennut täyttivät 29.4.2018 jo 1-vuoden. Tämä eka vuosi on ollut mahtava kun olen saanut seurata pentujen kasvua. Onneksi pentujen ihanat perheet ovat ahkerasti kertoneet kuulumisia. Olen kasvattajana aivan älyttömän iloinen tästä ensimmäisestä pentueestani omalla ihanalla nartullani Tinnillä. Mä ihailen, huokailen ja rakastun joka kerta uudelleen näihin pentuihin kun näen niitä, koska niistä on jokaisesta kasvanut fiksuja tyyppejä. Ne ovat kaikki luonteeltaan sellaisia mitä saatoin vain ikinä niiden toivoa olevan. Nartuissa on toimintavalmiutta, ääntä ja temperamenttia kuten niiden emässä, mutta ne ovat lisäksi mukavia, kilttejä ja herkkiä kuten whippetin kuuluukin. Tytöistä Vappu on selvästi Ilonaa herkempi. Tosin emänsä helmassa, isossa narttulaumassa kasvaminen on varmasti ollut Vapulle erityistä. Se on kokeillut rajojaan välillä kovasti, etsinyt asemaansa porukassa, härnännyt muita, ärjynyt, karjunut ja saanut lopulta myös köniinsä. Vapulla oli vaikea murrosikä, mutta päivä päivältä se on mielestäni järkevämpi, huikeampi, aikuisempi. En malta odottaa millainen se on vuoden päästä, koska sen luonne selvästi kehittyy edelleen.

Vapussa on paljon emäänsä, jonka käytöksestä näen heijastumia menneisyyteen seuratessani Vapun touhuja. Tinni roikkui pentuna meidän labradorin kaulanahassa jos Tinnin mielestä Skumppa oli liian laiska eikä leikkinyt hänen kanssaan. Skumpalla on onneksi niin paksu turkki ja karva ettei se edes huomannut asiaa, joten homma hiipui kun Tinni kasvoi. Vappu tekee nyt aivan samaa, mutta roikkuu emässään kiinni. Tinni on todella pitkäpinnainen, lempeä emä ja se sietää Vapun touhuja paljon pidempään kuin kukaan muu meidän laumastamme. Tinnillä ja Vapulla on aivan erityinen suhde, jonka seuraaminen on minulle täysin ainutlaatuista. Ekaa kertaa minulla on laumassa emä ja se pentu kasvamassa yhdessä.

Ilona on tosi mutkaton tyyppi ja itsenäisempi kuin Vappu. Ilonalla oli paljon ennen 1-vuotis synttäriä myös ensimmäinen kiima, mutta Vapulla vielä odottaa. Ilona ei stressaa autossa, eikä vieraassa paikassa. Ilona on saanut pärjätä suuressa maailmassa jo pitkään itekseen kun Vappu asuu vielä kotona. Tämä voi vaikuttaa sisarusten kehitykseen. Ilonan kasvuympäristö taajamassa on hälyisämpi, siellä on paljon enemmän ärsykkeitä ja säpinää kuin Vapulla rauhallisessa ympäristössä maaseudulla. Tosin Vappu oli jo pentulaatikossa se ujompi likka kun Ilona oli se hurjimus, aina menossa ekana joka paikkaan.

Pentueen urokset ovat kaikki reippaita ja iloisia. Kaikki tykkäävät lapsista, juoksemisesta, mutta kaikki eivät niinkään autoiluista. Alfalla ja Tikulla on ollut autopahoinvointia, mutta ainakin Tikulla iän myötä autoilu sujuu jo paremmin. Jokainen uroksista tuntuu olevan myös pieni apina eli vauhtia, ketteryyttä ja kekseliäisyyttä piisaa. Yhdessäkään kodissa ei ole säästytty whippet-pennun hampailta vaan niitä on kokeiltu huonekaluihin, sohviin ja ovenpieliin. Lisäksi kukkamultia on ainakin kahdessa kodissa vaihdettu oma-aloitteisesti.

Minulla oli ilo saada Tinnin urospennuista Nalle lainaan joku aika sitten kun kävimme Nallen kanssa Hkin Koneen Puistossa match showssa. Nalle oli avoin kaikkia ja kaikkea kohtaan, osasi odottaa häkillä kiltisti vuoroaan, ei hötkyillyt, melunnut tai huutanut hihnassa. Kaikinpuolin aivan huikea tyyppi, joka näkyi myös kehässä iloisena ja eläväisenä käytöksenä. Nalle oli sinisten aikuisten voittaja. Todella kiva kokemus yhdessä Nallen kanssa. Yllätyin erittäin positiivisesti miten kivasti sain sen esiintymään, vaikka kehäkäytöskoulutusta ei hänen kanssaan ole kuin ihan muutaman kerran vain harjoiteltu. Match show on onneksi turvallinen ympäristö harjoitteluun, koska toimitsijat antavat aikaa, uusia yrityksiä liikkeiden esittämiseen sun muuta. Toivottavasti saan Nallen yhtä kivasti esiintymään myös tulevana lauantaina kun osallistutaan Nallen kanssa viralliseen näyttelyyn Hkin Tuomarinkartanolla. Pitäkää peukkuja!

Nallen lisäksi jokainen muukin pennuista on ulkomuodollisesti tasapainoinen, kompakti ja liioittelematon. Tyypiltään sellaisia mistä tykkään kovasti ja olen erittäin positiivisesti yllättynyt. Tulevaisuus näyttää ovatko näyttelytuomarit samaa mieltä kasvattajan kanssa. Kevään mittaan pennuista Nallen lisäksi myös ainakin Vappu ja Tiku  tullaan näkemään näyttelykehissä.

"Vappu" Wipinon Ainu Vappu Tyttönen
"Nalle" Wipinon Albert von Simasuu
"Tinni" pentujen emä
FI KVA-M FI MVA Vi'waun Sparkling One

"Alfa" Wipinon Alvar Hjelmipilli Soi







maanantai 11. syyskuuta 2017

Ellalla tuli 4.9.2017 vuosi kotona täyteen ❤

Ellan tarina on se, että edellinen omistaja oli vienyt sen rokotuskortteineen rescuejärjestö Baas Galgon Madridin koiratarhalle. Rokotuskortissa se nimi oli "arvoton", joka kertoo ed.omistajan huonosta huumorista tai ainakin sen mikä status niin monella galgolla Espanjassa on. Tarhalla se sai nimen "Mena" ja sen tiedetään syntyneen 17.9.2012. Ella täyttää siis pian 5-vuotta. Ella on lienee ollut metsästys-tai/ja kilpailukäytössä kuten niin moni muukin galgo kotimaassaan, koska ainakin se on selkeästi elänyt eristyksissä ja koiralaumassa, sen häntä on joskus katkennut, kannukset poistettu ja rabiesrokotettu, jotka kaikki viittaa noihin käyttötarkoituksiin. Lisäksi se lienee asunut Toledossa, jonne ed. om. osoite sijoittuu. Toledo on perinteisesti aluetta, jossa galgoilla metsästetään. Ennen meille saapumistaan Ella oli Espanjassa kotihoidossa n. 11kk, jonka jälkeen Suomessa vajaa 2 viikkoa Saara Mäyrävuoriella kunnes tuli meille. Espanjassa koiran sopeuttamisessa kotielämään tehtiin iso työ, kiitos Mon Capi ja El Suenocontigo. Se oli ollut tarhalla äärimmäisen arka, mutta meille saapuessaan mielestäni lähes normaali koira. Meillä Menasta tuli Ella ja Suomeen Ellan toi yhdistys nimeltä Galgos del Fenix. 



Ella Baas Galgon tarhalla 2016 

Meidän perheessä asuu tunteet ja järki, joista se järki en ole minä, mutta mulla on kovempi tahto, joten niin Ellasta tuli meidän perheenjäsen. Tosin sanoi isäntäkin Ellan oltua meillä pari päivää, et ei tuota taida pystyä antaa enää pois. Ella myi itsensä meille kun se oli aivan kuin olisi aina ollutkin täällä. Kukaan koiristamme ei ollut Ellasta moksiskaan eikä Ella niistä. Se oli rakastettava, halittava, sympaattinen ja äärimmäisen kiltti. Se oli leikkisä, herkästi ujo, lähes täysin sisäsiisti ja kulki hihnassakin kauniisti.



Ella ekana iltana kotona 4.9.2016

Alkuun se pelkäsi kulkea ovista ja kun se söi, ei saanut edes hengittää ettei se pelästynyt. Aulasta, eteisen ja tuulikaapin kautta ulos kulkeminen onnistui parhaiten mikäli ulko-ovi oli auki, koska reitti oli silloin selvä. Suljettu tila tai umpikuja oli Ellasta pelottavia ja välillä tultiinkin sisällä pihan kautta kun siitä pääse suoraan sisällä vain yhdestä ovesta. Tosin silloinkin ihmisen ei kannattanut seisoa oven vieressä, koska se oli pelottavaa ja reitti ei ollut silloin selvä. Pian se kotona kulki ovista reippaasti pelkäämättä, mutta vain tutuista ovista. Ruoveden mökillä ulko-ovi ja eteistila olivat taas alkuun tosi pelottavat. Se tuli ovelle kurkkimaan sisällä ja otti eteiseenkin pari askelta, mutta livahti äkkiä pois jos yritin sulkea ovea sen takana. Harjoiteltiin ja syötiin paljon herkkuja niin puolessa päivässä se jo uskalsi itsenäisesti tulla sisälle muiden kanssa. 



Ella on ollut kotona n.1kk kun tämä kuva otettiin 6.10.2016

Köllöttelyä sohvalla 7.9.2016

Ellaa pitää osata lukea tai muuten se vetää liinat kiinni ja saa paniikkikohtauksen kuten kun mentiin rokotuksille. Tilanne oli sille jännä ja lekuriin kulkeminen onnistui hyvin seinän viertä pitkin muut ihmiset kiertäen eli oli turha yrittää mennä suorinta reittiä ovesta sisään ihmisten vierestä. Onneksi ihmiset näkivät, että otusta pelotti ja kun pyysin muita väistämään niin ihmiset totteli kiltisti. Koiralauma onkin Ellalle ehdottoman tärkeä ja omat ihmiset. Se kiintyi mielestäni meihin ja laumaan tosi nopeasti, tukeutuu monessa asiassa ja luottaa. Se oli samana iltana kun tuli meille jo muiden vieressä sohvalla ja leikki Armin kanssa ehkä toisena päivänä kun oli tullut. Ellan mielestä parasta elämässä ruoan lisäksi onkin lelut, leikkiminen ja juokseminen ja aina tietenkin ihan täysiiiii!

Ella on huippu tyyppi. Ei oltais parempaa kalkoa voitu saada. Se on niin meidän näköinen tyyppi, ihana rakas Ella ❤



Ella on itsevarma, reipas galgo :) 

maanantai 21. elokuuta 2017

Armiliinin näyttelyuutisia

Meidän ihana, sievä 2,5-vuotias "Armi" Vi´waun Miumau Maui (FI,EE&LV MVA, JMV-14,LVV-17 Pendahr Fred Perry x Vi´waun Udaya) aloitti tämän vuoden näyttelyrupeaman vasta heinäkuussa Helsinki Eucanuba Summer Showssa 28.7.2017 ollen siellä heti PN2, saaden Vara-Sert ja Vara-Cacibin. Tuomari Helsingissä oli britti Cartledge Liz.

Nyt viime lauantaina näyteltiin taas Kouvolassa KR-näyttelyssä. Armi voitti luokkansa jääden kuitenkin lopulta tiukasti PN-kisassa viidenneksi. Tuomarina oli Zeferino Silva Portugalista. Sunnuntaina aamulla startattiin taas auto kotoa kohti Heinolan KR-näyttelyä, jossa Armiliini voitti ison avoimen luokan (~10 narttua) ja jatkoi kohti pn-kehää. Luokkavoitto tuntui jo voitolta ja Armi sai palkinnoksi suun täyteen herkkuja. Avoimen kilpailuluokassa tuomari aivan kuin vain vilkaisi Armia, tosin kätellen muita koiria ympäriltä pois. Odotin kuitenkin kokoajan, että kohta on meidän vuoro. Yllätys oli siis suuri kun lopulta tuomari siirsi Armin ykköspaikalle, jonka jälkeen liikutti vielä ainakin 1,2,3 sijoilla olevia, mutta piti Armin ykköspaikalla kunnes tuli onnittelukättely. Iik Armiko eka, olin tosi iloinen, iik!

Whippetit arvosteli italialainen Ludovica Salamon. Hän pyysi esittämään koirien liikkeitä useaan eri otteeseen yhdessä kuin pareittain myös pn-kehässä, tutki Armin etukulmauksia, rakennetta vielä uudelleen ja kasvon ilmeitä. Pidin tuomarin tyylistä, tuli kilpailun tuntua.
Lopulta hän sijoitti Armin neljänneksi ja katsoin muita sijoittuneita, en tuntenut kolmanneksi tullut, oliko se valio vai ei? Eka ja toka oli valiot Ava ja Jadis, ne tunnen ulkonäöltä. Lopulta kehäsihteeri lähestyi meitä, minua ja Armia "saako tämä ottaa vastaan sertin?" Vastasin pöllämystyneenä, "no saa!" Armi sai ekan sertin!!! Kääk, Armille SERTI!! Lopullinen rimpsu siis AVO-ERI AVK1 PN4 ja SERT!!

Armi, pokaali ja serti

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Tiimimme sai tunnuksen

Minkä ihanan kuvan piirsi graafinen taiteilija Sarri Honkanen Wipinon tiimille.
Olen niin ihastunut!! Kiitos Sarri!





maanantai 12. kesäkuuta 2017

Pojat Pelle ja Tiplu ovat vielä vapaana rakastavaan kotiin

Molemmat pojat ovat tosi nättejä, tasapainoisia, avoimia ja iloisia. Tiplu on alusta alkaen ollut pojista vahvin, joka kiinnostui vieheestä ekana ja lisäksi hän on ahnein. Hän on aina eka ja vika ruokakipolla. Tiplu vaikuttaa itsenäisemmältä tyypiltä kuin Pelle, joka on äärettömän hieno kokonaan fawn kundi, pullea, ryhdikäs ja reipas eikä ole paljoakaan ahneudessa Tiplua takana. Molemmat vapaista pojista kuten kaikki pentueesta ovat varsin elinvoimaisia naperoita.

Pian koko pentue käy ell-tarkastuksessa ja saavat mikrosirut, joilloin ne voidaan rekisteröidä. Pennut on madotettu, totutettu monenlaisiin kodin asioihin ja hoidettu huolella ja rakkaudella koko Wipinon tiimin osalta.